Lapsen huolto, asuminen ja tapaamisoikeus

Lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai muut henkilöt, joille lapsen huolto on uskottu. Jos huoltajat eivät asu yhdessä, on ratkaistava, kumman luona lapsi asuu ja miten lapsen oikeus tavata vanhempaansa toteutetaan.

Lapsen huollolla tarkoitetaan lapsen henkilökohtaisten asioiden hoitoa ja huolenpitoa lapsesta tämän yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

Huoltajan tehtävänä on

• turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi
• turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä
• vaalia myös muita lapselle tärkeitä ihmissuhteita
• turvata hyvä hoito ja kasvatus
• turvata lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito
• pyrkiä tarjoamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö
• turvata lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus
• suojella lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä
• kasvattaa lasta siten, että hän saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä sekä
• tukea ja edistää lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen.

Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen huolto päättyy, kun lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta.

Huoltaja päättää

• lapsen hoidosta
• kasvatuksesta
• koulutuksesta
• asuinpaikasta
• harrastuksista sekä
• muista henkilökohtaisista asioista. Muita henkilökohtaisia asioita ovat esimerkiksi lapsen nimi, uskontokuntaan kuuluminen, terveydenhuolto, varhaiskasvatus ja passin hakeminen.

Silloin kun vanhemmat ovat yhdessä lapsen huoltajia mutta eivät asu yhdessä, on ratkaistava, kumman vanhemman luona lapsi asuu. Lapsi voi asua toisen vanhempansa luona tai vuorotellen kummankin vanhempansa luona (vuoroasuminen). Vanhemmat voivat myös sopia oheishuoltajan kanssa siitä, että lapsi asuu oheishuoltajansa luona.

Asumisesta päätettäessä lähtökohtana on lapsen etu. Lapsen toivomukset ja mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista.

Harkittaessa lapsen asuinpaikkaa on otettava huomioon erityisesti lapsen ikä ja kehitystaso, lapsen luonne ja taipumukset, lapsen mahdolliset erityistarpeet, vanhempien asuinpaikkojen välinen etäisyys sekä vanhempien kyky ottaa yhdessä vastuu lasta koskevista asioista ja suojella lasta kaikenlaiselta väkivallalta. On tärkeää arvioida, kuinka asuminen ja lapsen arkeen kuuluvat asiat järjestyvät käytännössä parhaiten.

Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde vanhempaan, jonka luona hän ei asu. Tapaamisoikeuteen kuuluu, että lapsi saa ajoittain olla tämän vanhemman luona, tavata tätä muualla tai pitää tähän yhteyttä muulla tavoin.

Lapsen tapaamisoikeuden turvaaminen on kummankin vanhemman vastuulla. Vanhempien on edistettävä lapsen tapaamisoikeuden toteutumista. Vanhempien on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä voisi aiheuttaa haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle. Lapsen oikeus tavata vanhempaansa ei ole sidoksissa siihen, onko vanhempi lapsen huoltaja vai ei.

Tapaamisoikeudesta päätettäessä lähtökohtana on lapsen etu. Ratkaisuissa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten tapaamisoikeuden tavoitteet parhaiten toteutuvat vastaisuudessa. Lapsen toivomukset ja mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista.

Tapaamisoikeudesta sovittaessa tai päätettäessä on otettava huomioon lapsen ikä ja kehitystaso, lapsen luonne ja taipumukset, lapsen mahdolliset erityistarpeet, vanhempien asuinpaikkojen välinen etäisyys sekä vanhempien kyky ottaa yhdessä vastuu lasta koskevista asioista ja suojella lasta kaikenlaiselta väkivallalta.