Sata uratarinaa: Aino vaihtoi leipurin työt hoiva-alaan

Aino Sovinen opiskelee lähihoitajaksi oppisopimuksella asumispalveluyksikkö Puhdissa Raumalla. Aino ehti työskennellä kuusi vuotta leipuri-kondiittorina, ennen kuin päätti vaihtaa hoiva-alalle. Ala on kiinnostanut aina, mutta lopullisen sysäyksen Aino koki ollessaan Puhdissa kuntouttavassa työtoiminnassa.

– Tein tuolloin avustavia töitä Puhdin keittiössä, tutustuin asukkaisiin ja yksikön arkeen – ja innostuin. TE-toimisto ehdotti hakeutumista oppisopimuskoulutukseen ja puhtilaiset kannustivat. Opinnot aloitin viime syksynä ja valmistuminen häämöttää ensi keväällä, Aino summaa urapolkuaan.

Tähän asti päätös on tuntunut oikealta ja ala omalta. Leipurin taitojakaan ei ole tarvinnut täysin unohtaa.

– Olen voinut hyödyntää aiempaa osaamistani ja luoda näin viihtyisyyttä asukkaille ja työyhteisölle.

Aamupuuron jämistä Aino pyöräyttääkin makoisat sämpylät ja iltapäiväkahvilla ilahduttaa tuore korvapuusti.

– Palkitsevinta on, kun saa asukkaan tyytyväiseksi ja hymyilemään. Työn merkityksellisyys syntyy ihmisten auttamisesta, Aino sanoo.

Työ rytmittyy asukkaiden arjen mukaan

Puhti on vaikeavammaisten kodinomainen asumisyksikkö, jossa on 13 vakituista asukasta ja kaksi intervallipaikkaa. Porukkaan mahtuu monenlaisia aikuisia ihmisiä, minkä Aino näkee rikkautena. Jo kuntouttavan työtoiminnan aikana Aino huomasi, että hän soveltuu hyvin työskentelemään vammaisten kanssa.

Päivät asumisyksikössä ovat vaihtelevia.

– Asukkailla on omat rytminsä ja menonsa, mutta tietyt rutiinit, kuten ruokailuajat, ovat vakiot. Puhti on asukkaiden koti, jossa pyrimme mahdollistamaan kunkin oman päivärytmin mukaisen arjen. Aamuvirkut heräävät aikaisin, mutta aamu-unisemmille taataan pidemmät unet. Onkin tärkeää, että asukkaat saavat itse päättää, miten päivänsä viettävät, Aino korostaa.

Ainon työ on kolmivuorotyötä, mutta se ei ole tuntunut hänestä raskaalta.

– Saamme osallistua työvuorojen suunnitteluun, ja vuorojen sovittaminen omaan arkeen sujuu hyvin. Koen, että olen jaksanut vuorotyötä hyvin, Aino sanoo.

Päivän rutiineihin kuuluu yleistä hoivaa ja huolenpitoa: hygieniasta huolehtimista, pukemisessa ja syömisessä avustamista, seurustelua ja keskustelua.

– Toisinaan lähihoitaja taipuu myös meikkaajaksi tai kynsien lakkaajakasi, Aino naurahtaa.

Päiväkahvit ovat päivän odotettu hetki, ja toisinaan tarjolla on Ainon luomuksia. Kesäaikaan kupposelle istutaan usein valoisalle parvekkeelle.

Iltaisin asukkailla on saunamahdollisuus.

– Meillä on täällä oma, tilava sauna, jonne on mahdollista päästä vaikka makuuasennossa.

Työyhteisö tuki on tärkeä

Hoivatyö ei aina ole helppoa, ja toiset päivät ovat raskaampia kuin toiset.

– Meillä on onneksi loistava työporukka, jonka kanssa saa nauraa ja tarvittaessa myös itkeä. Meidän 15-henkinen työyhteisömme on tiivis ja tapaamme myös vapaa-ajalla. Kahvitauolla saa purkaa asioita – myös henkilökohtaisen elämän, Aino iloitsee.

– Työkaverini Hetan kanssa käymme kesäisin uimassa luonnonvesissä. Pulahdus Pärskässä tai Monnan montuilla tarjoaa virkistävän palautumishetken työvuoron jälkeen. Myös leipominen tarjoaa vastapainoa työlle, Aino summaa.

Tulevaisuuden suunnitelmat selvillä

Elokuussa Ainon opiskelut jatkuvat, ja luvassa on lähiopetusta Winnovassa kahtena iltana viikossa. Ainolle sopii opiskelu käytännön tekemisen kautta, ja oppisopimus onkin ollut hänelle oiva valinta.

– Pelkkä pänttääminen ei olisikaan minua varten, Aino sanoo.

Puhdissa opiskelijat otetaan hyvin vastaan.

– Opiskelijana ei koskaan ole olo, ettei saisi kysyä ja aina saa neuvoa. Opiskelijaohjaus toimii hyvin ja opiskelu huomioidaan hyvin myös työvuoroissa, Aino kertoo.

Valmistumisen jälkeen Ainolla on selvät sävelet

– Aion jäädä Puhtiin. Tämä on niin hyvä paikka, että jään tänne hommiin mielelläni

Vammaispalveluihin Aino kannustaa muitakin hakeutumaan ennakkoluulottomasti, sillä hyviä tekijöitä ja työkavereita tarvitaan aina.

– Mielestäni vammaispalvelut eivät ole niin suosittu työpaikka kuin niiden pitäisi olla.