Palveluverkkosuunnitelma 2030 etenee – poliittinen hyväksyntä on edellytyksenä lainanottovaltuudelle
Valtioneuvosto on tehnyt ehdollisen päätöksen Satakunnan hyvinvointialueen lainanottovaltuudesta, jossa valtioneuvosto edellyttää Satakunnan hyvinvointialueelta palveluverkkosuunnitelmaa, jotka turvaavat hyvinvointialueen lainanhoitokyvyn. Valtioneuvosto myöntää hyvinvointialueille lainanottovaltuudet. Satakunnan hyvinvointialueen lainanottovaltuus edellyttää hyväksytyn palveluverkkosuunnitelman toimittamista valtiovarainministeriölle.
Aluehallitus päätti täydentää palveluverkkosuunnitelman ohjausryhmän kokoonpanoa sekä päätti ohjausryhmän tehtävästä ja aikataulusta. Ohjausryhmän tehtävänä on laatia ehdotus palveluverkkosuunnitelmaksi. Tavoitteena on hyväksyä Palveluverkkosuunnitelma 2030 aluehallituksen ja aluevaltuuston käsittelypohjaksi viimeistään 1.12.2023 kokouksessa, josta ehdotus lähtisi aluehallituksen käsittelyyn 4.12.2023 ja aluevaltuustoon 11.12.2023.
Aluehallitus keskusteli Satakunnan hyvinvointialueen hallintosäännön päivittämisestä ja hyväksyi yksimielisesti hallintosääntöön lisättäväksi kohdan: Aluevaltuusto päättää palveluverkosta ja siihen tehtävistä muutoksista. Esittelijänä toimiva hyvinvointialuejohtaja jätti asiassa eriävän mielipiteen.
Aluehallitus hyväksyi Hyvä hallinto ja sisäinen valvonta -ohjeen noudatettavaksi Satakunnan hyvinvointialueella 1.12.2023 alkaen. Ohjeessa kuvataan hyvinvointialueen valvontajärjestelmä ja sisäisen valvonnan sekä riskienhallinnan toiminta sekä hyvään hallintoon ja johtamiseen kuuluvia menettelytapoja.
Talousarvion 2024 sekä toiminta- ja taloussuunnitelman 2024 – 2026 käsittelyä päätettiin yksimielisesti jatkaa seuraavassa kokouksessa 4.12.2023 aluevaltuuston seminaarikeskustelun jälkeen 27.11.2023.
Aluehallitus päätti antaa lausunnon valtiovarainministeriön lausuntopyyntöön laiksi hyvinvointialueesta annetun lain sekä eräiden muiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Sen yhteenvetona on, että esitetyt lakimuutokset ehdotetussa muodossaan kokonaisuutena arvioiden kaventaisivat hyvinvointialueiden autonomiaa ja lisäisivät VM:n vaikutusta hyvinvointialueiden taloudellisessa ohjauksessa sekä välillisesti myös muussa ohjauksessa. Tästä syystä esitetyt muutokset vaatisivat laajemman parlamentaarisen keskustelun ja syvemmän analyysin perustuslaillisesta näkökulmasta tarkasteltuna; ettei niitä vietäisi eduskunnan käsittelyyn ikään kuin teknisinä lakimuutoksina.