Maailmasta parempi paikka  – sosiaalinen raportointi auttaa löytämään palvelujen väliinputoajat   

Satakunnan tulevaisuuden sote-keskus –hankkeessa työskentelevän sosiaalihuollon asiantuntija Minka Leino-Holmin työhön on kuulunut rakenteellisen sosiaalityön osaamisen lisääminen, sosiaalinen raportointi sekä rakenteellisen sosiaalityön tuominen esille ja näkyväksi. 

– Rakenteellisella sosiaalityöllä tarkoitetaan yhtä sosiaalityön muotoa. Jos sosiaalityö jaetaan yksilö-, perhe – ja yhteisötasoille, on rakenteellinen sosiaalityö vielä näistäkin laajempi käsite. Se voisi olla sama kuin yhteiskuntasosiaalityö, Leino-Holm selvittää. 

Sosiaalityön raportoinnilla rakennetaan hyvinvointialueen palveluja   

Sosiaalityö tulee näkyväksi erityisesti ihmisten vaikeimmissa tilanteissa. Se kaikki tieto, jota kertyy sosiaalityötä tehtäessä, täytyy Leino-Holmin mukaan myös tuoda esille.   

– Näitä vaikeita tilanteita voivat olla esimerkiksi lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle, vaikeat riippuvuussairaudet tai asunnottomuuden uhka. Sosiaalityön ammattilaisille kertyy näistä valtavasti tietoa siitä, mitkä asiat tällaisia tilanteita aiheuttavat. Eivät ne ole pelkästään yksilöiden valintoja, vaan niihin vaikuttaa koko rakenne. Yhteiskunta, politiikka, normit ja kaikki niihin liittyvät asiat vaikuttavat yksilön valintoihin. Tätä tietoa meidän pitää käyttää hyväksemme yhteiskuntaa rakennettaessa.   

Minka Leino-Holm kertoo raporteista nousevan ns. heikkoja signaaleja, toisin sanoen jonkinlaisia merkkejä siitä, että jotain yhteiskunnassa tapahtuu, jotain sellaista, joka vaatii sosiaalityön huomiota.   

– Tästä yksittäisinä esimerkkeinä voidaan pitää vaikkapa raportteja, ettei traumatisoituneen asiakkaan kohtaamiseen useinkaan ole sote-palveluissa riittävää osaamista tai kuinka erityisesti nuorten kohdalla sosiaalisen kuntoutuksen saatavuus on heikentynyt Satakunnassa.  

Lapsiperheköyhyyttä ja puuttuvia palveluita  

Isompi huolta aiheuttava trendi Leino-Holmin mukaan on sekä Satakunnassa että valtakunnallisesti vuodesta toiseen toistuva havainto neuropsykologisesti oireilevien nuorten jäämisestä palveluiden ulkopuolelle. Nepsyistä puhutaan nykypäivänä paljon, mutta käytännöntasolla palvelutilanne on usein toinen.  

– Joko palveluita ei ole ollenkaan tai niihin pääseminen kestää niin kauan, että nuoren elämä ehtii jo mennä aivan solmuun. Ei se auta nuorta, että saadaan rasti ruutuun auttamisesta, kun nuori on laitettu jonoon odottamaan apua, Leino-Holm pohtii.   

Niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin, on sosiaalisista raporteista käynyt jo viime vuonna ilmi myös erityisesti lapsiperheitä koskettava taloudellisen epävarmuuden syveneminen.  

– Tänä vuonna sitten onkin tullut jo viestiä, miten taloudelliset huolet todella ovat lisääntyneet. Etuudet eivät ole kasvaneet samassa suhteessa hintojen äkillisten nousujen kanssa, tukien kriteerit ovat tiukentuneet ja asiakkaat joutuvat valitsemaan pakollisten menojensa välillä.   

Arvovalinnat ratkaisevat  

Myös korjausehdotuksia ongelmiin annetaan: lasten ja nuorten vanhemmat on huomioitava paremmin, ammattilaisten välille on saatava aitoa yhteistyötä ja neuropsykologisten häiriöiden ymmärryksen ja hoidon osaamista lisättävä.   

– Näiden korjausten toimeenpanot ovat poliittisia päätöksiä, joilla luodaan ja muutetaan yhteiskunnan rakenteita.  Kaikessa on kysymys arvovalinnoista, ja siitä, millaista puhetta sosiaalityöstä puhutaan. Se mitä me siitä kerromme, vaikuttaa myös palveluiden saavutettavuuteen ja niistä saatuun mielikuvaan, Minka Leino-Holm selvittää.  

Rakenteellinen sosiaalityö antaa vastauksia siihen, miten meillä menee, ja mihin asioihin meidän tulisi systemaattisesti yhteiskunnassamme kehittää ratkaisuja. Miten tehdä maailmasta parempi paikka meille kaikille.