Taloudellinen tuki
Koska vammaisille tarkoitetut yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat palvelut ja tukitoimet ovat sellaisia, joita hyvinvointialue järjestää talousarviossa varattujen määrärahojen puitteissa, se voi priorisoida niiden myöntämistä yksilöllisen tarveharkinnan ja palvelutarpeen arvioinnin perusteella eniten palvelujen tarpeessa oleville ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville henkilöille. Hyvinvointialue korvaa vain kohtuullisia, vamman tai sairauden aiheuttamasta toimintarajoitteesta johtuvia välttämättömänä pidettäviä kustannuksia.
Tilanteessa, jossa hyvinvointialueen talousarvioon varatut määrärahat eivät riitä vastaamaan alueella esiintyvään tarpeeseen, voi hyvinvointialue priorisoida eli suunnata määrärahoja asettamalla palvelun hakijat etusijajärjestykseen. Määrärahojen kohdentaminen on tehtävä siten, ettei asiakkaan yhdenvertaisuutta loukata. Yhdenvertaisuutta loukkaavaa ei ole esimerkiksi asettaa etusijalle työssä käymisen tai opiskelun vuoksi vaikeimmassa asemassa olevia henkilöitä (mm. KHO 2002:268).
Hyvinvointialue voi myös antaa taloudellisena tukena korvauksetta vammaisen henkilön käyttöön teknisiä ratkaisuja ja muita kuin lääkinnällisen kuntoutuksen välineitä. Mikäli hyvinvointialue myöntää vammaisen henkilön käyttöön välineitä tai teknisiä ratkaisuja, tällöin hyvinvointialue vastaa mm. niiden huolto- ja korjauskustannuksista. Käyttötarpeen päätyttyä, vammaisen henkilön tulee palauttaa hänelle myönnetty väline tai tekninen ratkaisu hyvinvointialueelle.
Taloudellinen tuki välineisiin ja teknisiin ratkaisuihin
Taloudellista tukea voidaan myöntää silloin, kun väline tai tekninen ratkaisu auttaa vammaisen henkilön itsenäistä suoriutumista päivittäisissä toimissa, liikkumisessa, vuorovaikutuksessa tai vapaa-ajan toiminnoissa. Edellytyksenä on, että tuen avulla voidaan edistää vammaispalvelulain tarkoituksen toteutumista (kts kohta 2). Korvaus kattaa sellaisia välineen tai teknisen ratkaisun erityiskustannuksia, jotka johtuvat vammasta tai sairaudesta. Taloudellisena tukena ei siis korvata sellaisia kustannuksia, joita tyypillisesti syntyy vammasta riippumatta. Tukea myönnettäessä tulee myös ottaa huomioon muut ensisijaiset tukimuodot, kuten lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet sekä Kelan kautta myönnettävät apuvälineet työ- ja opiskelukäyttöön (esim. tietokone ja puhelin). Lisäksi vammaisilla henkilöillä on mahdollisuus hakea apurahaa, esim. Tukilinjan kautta (esim. tietokone ja puhelin).
Tavanomaisia asumiseen ja päivittäisiin toimiin liittyviä välineitä ei korvata, mutta niihin voidaan korvata välttämättömiä muutostöitä välineen käytön mahdollistamiseksi. Vamman tai sairauden edellyttämän välineen tai teknisen ratkaisun hankkimisesta aiheutuneista kustannuksista korvataan puolet. Välineellä tarkoitetaan laajasti erilaisia päivittäisissä toimissa, liikkumisessa, vuorovaikutuksessa sekä vapaa-ajan toiminnoissa tarvittavia välineitä, koneita ja laitteita. Teknisillä ratkaisuilla tarkoitetaan erilaisia kehittyvän tekniikan ja teknologian mahdollistamia ratkaisuja, joilla voidaan tukea vammaisen henkilön osallistumista ja itsenäistä elämää.
Korvattavia välineitä ja teknisiä ratkaisuja ovat esimerkiksi:
- kommunikointimahdollisuuksia lisäävät viestintävälineet
- toimintarajoitteen vuoksi perustellut kodinkoneet
- harrastus- ja vapaa-ajan toiminnoissa tarpeelliset välineet ja laitteet
- erilaiset turvallisuusvälineet ja -laitteet sekä niihin liittyvät tekniset ratkaisut.
Vammaispalvelulain mukaista taloudellista tukea ei myönnetä tavanomaisiin perusmallisiin
viestintävälineisiin, kuten tavanomaisista liikkeistä hankittaviin matkapuhelimiin ja tietokoneisiin. Mikäli vamma tai sairaus välttämättä edellyttää viestintävälineiltä erityisominaisuuksia, voidaan taloudellista tukea myöntää yksilökohtaisen harkinnan perusteella puolet kohtuullisista kustannuksista. Tuki voi olla enintään 300 euroa.
Vammaisen henkilön harrastuksissa ja vapaa-aikana tarvitsemia välineitä voidaan korvata, kun vamma tai sairaus rajoittaa suoriutumiskykyä siten, että toiminnoista ei selviydy ilman välinettä tai laitetta. Tukea myönnetään välineisiin, jotka tukevat itsenäistä harrastamista. Apuvälineen tarpeen harkinnassa otetaan huomioon, miten ja missä laajuudessa välinettä käytetään. Apuvälineen tarpeen tulee olla runsasta ja toistuvaa. Taloudellinen tuki itsenäisen harrastamisen tai muun vapaa-ajan toiminnon mahdollistaviin välineisiin ja laitteisiin on puolet kohtuullisista nettokustannuksista, kuitenkin enintään 1500 euroa. Tukea ei myönnetä tavanomaisiin perusmallisiin harrastamisen ja vapaa-ajan välineisiin.
Hakemuksen liitteeksi tarvitaan kustannusarvio välineen tai teknisen ratkaisun kustannuksista.
Vammaispalvelulain mukaisena taloudellisena tukena ei korvata lääkinnällisen kuntoutuksen välineistä aiheutuvia kustannuksia. Tavanomaista, useimmissa kotitalouksissa käytössä olevaa välinettä tai teknistä ratkaisua ei korvata. Haettaessa korvausta vakiomalliseen välineeseen tai tekniseen ratkaisuun tehtäviin muutostöihin, on täysimääräisen korvauksen edellytyksenä, että kyseessä on sellainen välttämätön muutostyö, joka mahdollistaa vakiomallisen välineen tai muun teknisen ratkaisun käytön.
Liikkuminen / auto, muu liikkumisväline ja muutostyöt
Taloudellista tukea voidaan myöntää auton tai muun liikkumisvälineen hankintaan sekä vakiomalliseen välineeseen tai tekniseen ratkaisuun tehtyyn muutostyöhön. Arvioitaessa näiden korvaamista selvitetään, miten väline tai muutostyö auttaa vammaisen henkilön itsenäistä liikkumista ja missä määrin väline on hakijan vamman tai sairauden vuoksi välttämätön. Taloudellisen tuen korvaussummaa arvioitaessa lähtökohtana on vammaisen henkilön välttämättä toimintarajoitteensa vuoksi tarvitsema automalli, varustelutaso ja muutostyö. Esimerkiksi vammainen henkilö voi halutessaan hankkia paremmin varustellun auton, mutta taloudellisen tuen kustannusten korvaamisessa otetaan huomioon vain toimintarajoitteesta aiheutuvat todelliset, välttämättömät ja kohtuulliset kustannukset.
Liikkumisvälineen hankintaan, lisälaitteisiin tai muutostöihin on mahdollista saada taloudellista tukea uudelleen silloin, kun aiemman tuen avulla hankittu liikkumisväline, lisälaite tai muutostyö ei enää käyttöiän tai vammaisen henkilön olennaisesti muuttuneiden tarpeiden takia vastaa tarkoitustaan (sairaudesta tai vammasta johtuvaa pysyvää muutosta asiakkaan toimintarajoitteessa). Esimerkiksi auton vaihtoväliä 3-5 vuoden välein ei voida pitää vammaispalvelulain tarkoittamana perusteena myöntää taloudellista tukea uuden auton hankintaan.
Vammaispalvelulain perusteella voidaan myöntää tukea käytetyn tai uuden auton hankintaan. Korvaussummaa arvioitaessa otetaan huomioon autoveronpalautus sekä vanhasta autosta saatava hyvitys sekä muu mahdollinen tuki autoon. Tukea auton hankintaan voi hakea, vaikka vammainen henkilö ei olisi saanut autoveronpalautusta. Pääsääntöisesti tukea myönnetään puolet auton hinnasta mutta kuitenkin enintään 5500 €. Euromääräisen rajan asettaminen on todettu vallitsevassa oikeuskäytännössä mahdolliseksi yleinen järjestämisvelvollisuus, määrärahojen kohdentaminen eri tuensaajaryhmille sekä hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun turvaaminen huomioon ottaen (KHO 2006:55).
Tukea auton hankintaan voidaan myöntää ensisijaisesti silloin, kun oma auto mahdollistaa työssäkäynnin ja opiskelun tai muun aktiivisen toiminnan edellyttämän jokapäiväisen liikkumisen. Lisäksi tukea voidaan myöntää, jos perheessä on lapsi, joka ei vammansa tai apuvälinetarpeensa vuoksi pysty kulkemaan joukkoliikennevälineissä perheen mukana ja jonka jokapäiväistä ei ole muutoin pystytty turvaamaan.
Harkinnanvaraista taloudellista tukea voidaan myöntää myös muihin itsenäisen liikkumisen mahdollistaviin välineisiin. Näiden kohdalla arvioinnissa otetaan huomioon myös vammaisen henkilön asuin- ja toimintaympäristö sekä haetun välineen käytön säännöllisyys. Taloudellinen tuki itsenäisen liikkumisen mahdollistaviin välineisiin on puolet kohtuullisista nettokustannuksista, kuitenkin enintään 1500 €. Tukea ei myönnetä tavanomaisiin perusmallisiin liikkumisvälineisiin, esimerkiksi sähköpyöriin.
Satakunnan hyvinvointialue korvaa kokonaan (huomioiden taloudellisen tuen määrärahasidonnaisuus) toimintarajoitteen edellyttämät välttämättömät ja kohtuulliset muutostyöt, jotka tehdään vakiomalliseen välineeseen tai muuhun tekniseen ratkaisuun sekä autoon tai muuhun kulkuvälineeseen. Välttämättömiä ovat sellaiset muutostyöt, jotka mahdollistavat vakiomallisen välineen tai muun teknisen ratkaisun käytön. Korvaus koskee myös autoon tai muuhun kulkuvälineeseen tehtäviä välttämättömiä ja kohtuullisia muutostöitä. Mikäli muutostyö vain parantaa käyttöominaisuuksia tai se on muutoin hyödyllinen tai omaa esteettisiä arvoja, ei kyse ole korvattavasta välttämättömästä muutostyöstä.
Mikäli auton lisävarusteet ovat automallin vakiovarusteina, ei niitä voida pitää sellaisina vakiomalliseen välineeseen ja laitteeseen tehtyinä vamman vaatimina välttämättöminä muutostöinä, jotka tulisivat erikseen korvattavaksi. Välttämättöminä auton lisälaitteina voidaan pitää mm. kääntyvää istuinta, pyörätuolin kiinnikkeitä, pyörätuolin nostolaitetta ja käsihallintalaitetta.
Hakemuksen liitteeksi tarvitaan kirjallinen kustannusarvio, tekninen erittely auton tai muun liikkumisvälineen varustetasosta, toiminta- tai fysioterapeutin lausunto lisälaitteiden tarpeesta, kirjallinen arvio (autoliikkeen) vaihtoautosta saatavasta hyvityksestä, ennakkoveropäätös koskien autoveronpalautusta ensimmäistä kertaa Suomeen rekisteröidyistä autoista, päätökset muista mahdollisista hankintaan myönnetyistä avustuksista tai korvauksista, kopio ajokortista sekä muut perustelut myöntämiselle.