Satakunnan hyvinvointialueen vammaispalvelulain mukainen soveltamisohje
Vammaisille henkilöille annettavista palveluista säädetään vammaispalvelulaissa (675/2023). Vammaispalvelulain 42 §:n mukaan vanhan vammaispalvelulain perusteella tehdyt päätökset pysyvät voimassa päätöksiin merkityn voimassaoloajan, kuitenkin enintään kolme vuotta uuden vammaispalvelulain voimaantulosta (1.1.2025 alkaen). Päätökset on kuitenkin saatettava uuden vammaispalvelulain mukaisiksi vammaisen henkilön aloitteesta aina tai hyvinvointialueen aloitteesta silloin, kun vammaisen henkilön palvelutarve sitä edellyttää. Päätöksiä arvioitaessa uuden vammaispalvelulain mukaisesti, päätöksentekijän tulee tehdä uusi palvelutarpeen arvio sekä tarvittaessa asiakassuunnitelma ja päätös.
Soveltamisohjetta ei voi käyttää yksinomaisina päätöksen perusteluina, vaan päätökset tulee aina perustella lain asianmukaisilla kohdilla. Soveltamisohje ei rajoita viranhaltijoiden yksilökohtaista arviointia ja harkintaa, koska palveluja ja tukitoimia myönnettäessä tulee aina huomioida asiakkaiden yksilölliset tarpeet. Vammaispalvelulaissa säädetään vammaisille tarkoitetuista subjektiivisista oikeuksista ja kaikille vammaisille tarkoitetuista määrärahasidonnaisista palveluista ja tukitoimista. Jokaisen palvelun kohdalla määritellään asiakkaan oikeus ko. palveluun ja mahdollisuus palvelutarpeeseen vastaamiseen ensisijaisesti yleislakien perusteella.
Vammaispalvelulakia sovelletaan lain 2 §:n mukaan erityispalveluiden järjestämiseen niille vammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat vamman tai sairauden aiheuttaman pitkäaikaisen fyysisen, kognitiivisen, psyykkisen, sosiaalisen tai aisteihin liittyvän toimintarajoitteen johdosta välttämättä apua tai tukea tavanomaisessa elämässä.
Vammaispalvelulain perusteella järjestetään palveluita vain, jos muussa laissa tarkoitetut palvelut eivät ole henkilön yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä. Asiakkaan edusta säädetään sosiaalihuoltolain 4 ja 5 §:ssä.
Vammaisen henkilön palvelut järjestetään ensisijaisesti sosiaalihuoltolain, terveydenhuoltolain, ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain, varhaiskasvatuslain, perusopetuslain tai muun ensisijaisen lain perusteella.
Yleensä pitkäaikaisena pidetään toimintarajoitetta, joka on kestoltaan yli vuoden mittainen tai kyseessä on vamma tai sairaus, joka etenee siten, että toimintarajoitteen vuoksi on palveluja saatava viiveettä. Mikäli toimintarajoite on selkeästi tilapäinen ja ohi menevä vaikkakin kestoltaan yli vuoden, asiakasta ei voi pitää vammaispalvelulain tarkoittamana vammaisena henkilönä. Yhdenvertaista osallistumista arvioitaessa verrataan asiakkaan toimintakykyä ja tuen ja avun tarvetta samassa elämänvaiheessa ja samankaltaisessa elämäntilanteessa olevaan vammattomaan henkilöön.
Hyvinvointialueen on järjestettävä vammaiselle henkilölle edellä tarkoitettuja palveluita silloin, kun vammaisen henkilön itsenäisen elämän, osallisuuden tai yhdenvertaisuuden toteutuminen sitä välttämättä edellyttää. Vammaisen henkilön oikeus arvioidaan palvelukohtaisesti.