Päihdekierteestä toivoon kohti uutta elämää

Nuorten päihteiden käyttöön ja mielenterveyden haasteisiin liittyy edelleen paljon ennakkoluuloja. Keskusteluissa huomio kiinnittyy helposti ongelmiin, jolloin nuoren voimavarat ja yksilöllinen elämäntilanne jäävät varjoon. Stigman purkaminen alkaa siitä, että nuori kohdataan avoimesti, arvostavasti ja ilman vaativia oletuksia.  

Leimaamisen pelko voi viivästyttää avun hakemista tai saada nuoren tuntemaan, ettei häntä ymmärretä. Siksi jokainen kohtaaminen on tärkeä. Kuunteleva katse, aito kiinnostus ja arvostava keskustelu voivat ratkaista sen, uskaltaako nuori ottaa vastaan tukea.  

Toivo löytyi vähitellen 

Satakunnan hyvinvointialueen kokemusasiantuntija Tero Hannukainen tietää omasta kokemuksestaan, miten helposti elämä voi ajautua vaikeaan suuntaan.  

Hänellä oli vakituinen työpaikka ja oma asunto, mutta vähitellen elämän suunta alkoi muuttua. Arjesta katosivat vastuu ja tavoitteet, ja päihteet tulivat osaksi elämää askel kerrallaan. Samalla myös ystäväpiiri vaihtui: nuoruuden ystävien tilalle tuli huumeita käyttävä joukko. 20-vuotiaana amfetamiini ja muut huumeet olivat jo vahvasti läsnä hänen arjessaan.  

Ensimmäisen kerran Tero oli katkolla vuonna 2005. Yrityksiä lopettamiseen oli useita, mutta mikään ei tuntunut pysäyttävän kierrettä. Myöhemmin syntynyt lapsi toi elämään uudenlaista toivoa ja halua yrittää. Vaikka elämässä oli myös takaiskuja, yhteys omaan lapseen antoi syyn tavoitella jotain parempaa. Matkaan mahtui raskaita vuosia ja vaikeita hetkiä. Retkahdukset olivat osa vaikeaa polkua. Tilanne ajautui ajoittain niin epätoivoiseksi, ettei tulevaisuutta tuntunut olevan.  

Tero tapasi vanhan ystävän, joka pyysi häntä mukaan kuntoutukseen. Ystävän kokemus antoi uskoa siihen, että muutos on mahdollinen. Hänkin oli kohdannut epäilyksiä, mutta onnistunut rakentamaan elämälleen uuden suunnan. Kuntoutuksessa erityisen mieleen jäi yksi inhimillinen kohtaaminen. Häneltä kysyttiin yksinkertainen, mutta tärkeä kysymys: ”Mitäs me tehdään sun kanssa?” Kysymys pysäytti ja avasi keskustelun, jolla oli lopulta suuri merkitys. Se sai hänet pohtimaan omaa tilannettaan uudella tavalla ja oli yksi niistä hetkistä, jotka veivät elämää parempaan suuntaan.  

Muutoksen tie ei ollut nopea eikä helppo. Se vaati kuntoutusta, vertaistukea, uusia ympäristöjä ja ennen kaikkea omaa sitoutumista. Matkan varrella tärkeiksi tukijoiksi nousivat muun muassa vankilan päihdetyöntekijä, kuntoutuksen ammattilaiset ja vertaistukiryhmät. Erityisesti muiden toipujien esimerkki vahvisti uskoa siihen, että muutos on mahdollinen. 

–  Muutos ei tapahtunut itsestään. Sen eteen on saanut tehdä paljon töitä, hän sanoo. 

Tänä päivänä Tero korostaa, että avun vastaanottaminen ei ollut hänelle helppoa, mutta yksin muutosta olisi ollut mahdotonta tehdä. 

–  Vaikka en aluksi kokenut olevani ryhmäihminen, vertaistuesta tuli minulle tärkeä voimavara. Kun näki muiden onnistuvan, alkoi itsekin uskoa siihen, että oma elämä voi muuttua. Pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys ovat tärkeitä, Tero korostaa. 

Jokainen voi vähentää stigmaa 

Teron tarina muistuttaa siitä, että muutos alkaa usein pienistä asioista: kuulluksi tulemisesta ja siitä, että joku uskoo ihmiseen silloinkin, kun hän ei vielä itse usko. Muutos vaatii myös ihmisen omaa halukkuutta, mutta harva selviää vaikeuksista täysin yksin.  

Jos nuorista puhuttaisiin enemmän voimavarojen kuin ongelmien kautta, moni voisi löytää rohkeammin tiensä tuen piiriin. Leimojen sijaan tarvitaan ymmärrystä ja kohtaamista. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta, vaan merkki siitä, että haluaa tilanteensa muuttuvan. 

Terolla on myös viesti nuorille, jotka kamppailevat vaikean tilanteen kanssa juuri nyt: 

– Pyydä apua. Ei tarvitse olla yksin. Kaikki lähtee siitä, että itse uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen.  

Maksuttomia koulutuksia nuorten kohtaamiseen ja päihteiden käytön tunnistamiseen

Nuorten päihteiden käyttöön puuttuminen vaatii herkkyyttä, osaamista ja toimivia työvälineitä. Syksyn aikana Satakunnassa järjestetään Tunnista ja toimi: nuoren päihteiden käytön tunnistaminen, puheeksiotto ja kohtaaminen -koulutuksia, jotka on suunnattu erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten parissa työskenteleville ammattilaisille sosiaali- ja terveysalalla, nuorisotyössä sekä kouluissa ja oppilaitoksissa. Koulutukset ovat osa Nuorten huumekuolemien ehkäisy Satakunnassa –hanketta, jota rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö.

Koulutuksessa käsitellään nuoren päihteiden käytön tunnistamista, huolen puheeksiottoa sekä arvostavaa kohtaamista. Lisäksi osallistujat saavat käytännön työkaluja stigmaa vähentävään työotteeseen ja motivoivan haastattelun hyödyntämiseen.  

Samansisältöisiä koulutuksia järjestetään syksyn aikana useilla paikkakunnilla eri puolilla Satakuntaa ja osa koulutuksista on mahdollista osallistua myös etäyhteydellä. Koulutukset ovat maksuttomia ja ilmoittautuminen tulee tehdä viimeistään kolme päivää ennen valittua koulutuspäivää. Ilmoittaudu: Webropol-kyselyn kautta.(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)  

Lisätietoja antaa hankekoordinaattori Lotta Pusa (puh. 044 707 9676, lotta.pusa@sata.fi). 

Tervetuloa vahvistamaan kohtaamisen taitoja ja tukemaan nuorten hyvinvointia entistä vaikuttavammin!