ADHD on uusvanha kaveri, johon Janne tahtoi tutustua aikuisena uudella tavalla – ”Tärkein projekti olen nyt minä itse”

Janne Anttila otti nelikymppisenä niskalenkin omista nepsy-piirteistään. Neljän lapsen isä kävi valmennuksen, joka antoi pohjan uudelle alulle.

”Olen elämässäni kyllä kuullut muilta, mikä käytöksessäni ärsyttää. Valmennuksessa selvitettiin, mistä minulle oikeastaan kiukutellaan ja mikä haittaa minua olemasta paras versio itsestäni”, Janne Anttila kertoo.

Jannelle on parikymppisenä todettu aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ADHD. Hän kuvailee työmuistiaan rajalliseksi ja elämisen tahtia pätkittäiseksi.

”Kotoa ei lähdetä vain kerran, vaan viisi kertaa, kun joka kerta jotain unohtuu. Tavaroita häviää, vaikka juuri ne olivat kädessä.”

Janne päätti osallistua neuropsykiatriseen (nepsy) valmennukseen. Hän tapasi sosiaaliohjaaja Jaro Kunnarin 20 kertaa. Ensin mietittiin yhdessä, mitkä ovat Jannen haasteet, joihin hän toivoo muutosta. Jannelle kirkastui, mitä hän tarvitsee.

”Tukea arkeen, rutiineihin ja omien voimavarojen hahmottamiseen. Tarvitsin apuvälineen, jolla saan pysäytettyä itseni ja muuttamaan käytökseni suuntaa.”

Yksilöllinen tuki arkeen

Aikuisille suunnattu neuropsykiatrinen valmennus on matalan kynnyksen ratkaisukeskeistä ohjausta. Diagnoosia ei osallistumiseen tarvita. Valmennuksella tuetaan arjen hallintaa käytännönläheisesti. Janne ja Jaro pohtivat yhdessä Jannen vahvuuksia ja heikkouksia.

”Olen hyvä suunnittelemaan ja toteuttamaan asioita, mutta vain kerran. Ongelma on rutiinin luominen ja siinä pysyminen.”

Jaro etsi valmennettavalleen välineitä ja keinoja, jotka auttaisivat Jannea helpottamaan haasteitaan. Janne otti erilaisia työkaluja käyttöönsä.

”Koulutehtäviä varten on toimintaa ohjaava taulukko. Seinällä on myös paperilappuja, joihin perheenjäsenet merkitsevät pistein, miten menee. Miten lapsi voi, miten kumppani voi, miten minä voin ja miten kotityöt on jaettu. Tämä keino auttaa tunnistamaan toimintaani ja korjaamaan sitä jo ennen kuin on liian myöhäistä. Jos mennään miinukselle, pitää viimeistään tehdä korjaus.”

Sisäinen motivaatio muutokseen

Janne aloitti tänä syksynä sähkö- ja automaatiotekniikan insinööriopinnot. Hän piti nepsy-valmennuksen läpikäyntiä tärkeänä ennen opintojen aloittamista.

”Olen ihmisenä sosiaalinen, mutta tiedostan sosiaalisten tilanteiden kuormittavuuden. Väsyn tilanteista, jotka on suunniteltu voimaannuttaviksi. Joudun valikoimaan, minne jaksan osallistua.”

Eräänäkin koulupäivänä sosiaalinen akku oli tyhjentynyt.

”Tulin kotiin ja tuijotin tunnin seinää. Melt down (romahdus) oli jo melkein päällä. Hain muksun hoidosta. Hänelle sanoin, että isi on pahoillaan. Joku vei nyt isiltä sen energian, joka kuului sinulle.”

Valmennuksen opit ovat auttaneet.

”Nyt minulla on välineitä, miten pilkkoa oppimista pieniksi paloiksi ja hallita myös sosiaalista kuormaa. Nykyään teen sen omia voimavarojani paremmin kunnioittaen.”

Jaro kehuu Jannen oivalluksia ja motivaatiota muutokseen.

”Mielestäni olet havainnut itse, että sinulle tärkeintä on ylikuormittumisen välttäminen. Olet oppinut tunnistamaan, milloin kuormitusta alkaa olla liikaa. Nyt sinulla on keinot hallita sitä.”

Tunne itsesi, voi paremmin

Nepsy-piirteitä tunnistetaan nyt paremmin, kuin vielä 70- tai 80-luvuilla. Valmennuksia vetäneen Jaro Kunnarin mukaan monelle on helpotus kuulla, mistä kaikki kummalliset oireet lapsuudessa ja nuoruudessa johtuvat.

”Elämänlaatu paranee, jos valmennuksessa keksii edes yhden konkreettisen keinon, mikä helpottaa arjen toimintoja. Joillekin jo keskustelu helpottaa”, Jaro sanoo.

Jannen mielestä työelämässä tulisi tunnistaa erilaisten ihmisten ominaispiirteitä.

”Hyvä työpanos voi kaatua nepsy-oireisella liialliseen kuormitukseen. Näistä asioista pitäisi voida avoimesti työnantajan kanssa keskustella. Viestini itselleni on: Älä yritä miellyttää muita oman jaksamisen kustannuksella.”

Minä on Jannen tämän hetken tärkein projekti.

”Käytän paljon aikaani itseeni tutustumiseen. Tavoite on voida tehdä työtä, joka on minulle hyvää ja jota jaksan tehdä.”