Jokainen lapsi ja nuori haluaa kuulua joukkoon
Lapsilla ja nuorilla on luontainen tarve tulla hyväksytyksi sellaisina kuin he ovat – olla osa joukkoa, tuntea itsensä tärkeäksi. Kun tämä tarve jää täyttymättä, yksinäisyys voi nakertaa niin psyykkistä kuin fyysistä hyvinvointia.
”Kuulen työssäni viikoittain lasten ja nuorten kertovan yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden kokemuksista. Ulkopuolelle sulkeminen satuttaa – se saa ihmisen taistelemaan, pakenemaan tai luovuttamaan”, kertoo vastaava kuraattori Sari Hautaoja Euran yläkoulusta.
Yksinäisyyden tunteet voivat näkyä monin tavoin. Lapsi tai nuori voi vetäytyä, muuttua levottomaksi tai vaikuttaa välinpitämättömältä. Pitkittyessään yksinäisyys voi johtaa ahdistukseen, masennukseen, univaikeuksiin, vatsakipuihin tai oppimisvaikeuksiin. Keholliset oireet ovat tavallisia, ja yksinäisyys voi horjuttaa itsetuntoa sekä vaikeuttaa vuorovaikutustaitojen ja identiteetin rakentumista.
Erityisesti elämän taitekohdat – koulun aloitus, luokkavaihdokset, muutto tai vaikkapa pandemia – voivat lisätä riskiä jäädä ulkopuolelle. Myös perheen ongelmat, taloudellinen huoli, kuuluminen vähemmistöön tai neurokirjon piirteet voivat tehdä ryhmään sulautumisesta haastavaa.
”Opiskeluhuollon henkilöstölle voi aina tulla juttelemaan ahdistuksen, yksinjäämisen pelosta tai yksinäisyyden kokemuksista”, Hautaoja muistuttaa. ”Jokainen meistä voi myös tehdä pienen teon, kuten vaikkapa kysyä mitä kuuluu? Ota katsekontakti, tervehdi tai hymyile, se riittää.”
Aikuinen, ole läsnä
Yksinäisyyttä ei saa ohittaa olankohautuksella. Jokainen lapsi tarvitsee aikuisen, joka pysähtyy, kuuntelee ja kysyy.
”Meidän aikuisten tehtävä on kuunnella, huomioida ja hyväksyä lasten ja nuorten yksinäisyyden tunteet. Rohkaise lasta puhumaan, kannusta häntä näkemään omat vahvuutensa ja muistuta, että tunteet muuttuvat,” sanoo Hautaoja ja antaa kolme tärkeää ohjenuoraa vanhemmille:
- Anna rakkautta ja aseta rajoja. Rajattomuus tuo turvattomuutta. Lapset voivat osallistua päätöksiin, mutta vanhempi asettaa lopulta turvalliset rajat.
- Ole saatavilla ja läsnä. Kun lapsi haluaa puhua, älä sano ”odota” – pysähdy ja kuuntele.
- Säilytä puheyhteys. Vaikka lapsi vetäytyisi, älä luovu yhteydestä. Kysy, mitä kuuluu. Osoita, että välität.
Yksinäisyys ei ole koskaan lapsen tai nuoren syy. Se voi koskettaa ketä tahansa – ja jokainen voi myös olla osa ratkaisua. Kun lapsi tai nuori kokee olevansa nähty ja hyväksytty, alkaa syntyä silta, jonka kautta yhteys muihin – ja omaan itseensä – voi vahvistua.
Lisätietoa yksinäisyydestä ja sen hoitamisesta on tarjolla Mielenterveystalon verkkosivuilta https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/yksinaisyyden-omahoito-ohjelma(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)