”Tämä ei ollut rangaistus, vaan mahdollisuus” – Perheintensiivitiimin tuki toi uuden alun

Perheintensiivitiimi tarjoaa lastensuojelun avohuollon tukena tiivistä ja kokonaisvaltaista apua perheille, jotka tarvitsevat tukea arjessa ja vanhemmuudessa. Työskentely kestää 3–4 kuukautta, ja se toteutuu pääosin perheen kotona. Terveydenhuollon ja sosiaalityön ammattilaisista koostuva tiimi kulkee rinnalla, mutta muutos syntyy perheen omasta halusta, asenteesta ja sitoutumisesta. Jari ja Susa ovat malliesimerkki siitä, miten suuri merkitys on sillä, että tahtoo ottaa vastuun elämästään ja uskaltaa ottaa avun vastaan.

– Meidän perheessä tapahtui 110 prosentin muutos, Jari kertoo. Alkoholi jäi pois, ja perhe on lähentynyt. Ennen en osannut edes puhua asioista, mutta nyt tiedän, että voin. Ei ole enää estettä, ettei voisi.

Jarin ja Susan perheessä on takana pitkä lastensuojelun asiakkuus. Synnytyssairaalassa perheintensiivityöntekijä Sirpa Forsbacka ja sosiaalityöntekijä Susanna Lahtinen kertoivat pariskunnalle kovat sanat, he eivät voisi kotiutua sairaalasta perheenä, jos isän alkoholin käyttö jatkuu samanlaisena.

– Suutuin ensin valtavasti, Jari kertoo. Mutta sitten heräsi ymmärrys, ettei tässä olla meitä vastaan vaan yritetään auttaa. Silloin päätin laittaa korkin kiinni.

Muutos alkoi päätöksestä

Elämänmuutos alkoi Kankaanpään A-kodissa ja jatkui sen jälkeen perheintensiivityön tiiviillä kotikäynneillä. Koko matkan mukana kulkivat perheintensiivitiimin työntekijät: sosionomi Sirpa Forsbacka ja sairaanhoitaja Joanna Rinne. He näkivät heti alusta asti, että Jari ja Susa olivat motivoituneita.

– He olivat avoimia ja sitoutuneita. Työskentely vaatii asiakasperheeltä sitoutumista, ja heillä se oli alusta asti vahvaa, Sirpa kertoo. Me ammattilaiset olemme auttamassa – ja joskus myös kunnioittavasti jämäkästi potkimassa eteenpäin.

Jari ja Susa kertovat, että ratkaiseva hetki tapahtui jo ennen perhekuntoutusta, kun he kävivät keskustelun Sirpan ja perheen sosiaalityöntekijänä toimineen Susannan kanssa ja päättivät lähteä täysillä mukaan.

– Se oli meidän päätös. Me valittiin tämä tie ja sitouduttiin siihen. Kun päästettiin ammattilaiset lähelle ja luotettiin heihin, asiat alkoivat muuttua.

Työkalut muutokseen

Perheintensiivijakson aikana Jarin ja Susan luona käytiin 3-4 kertaa viikossa. Tavallisesti tapaamiset olivat keskustelua arjesta ja elämästä.

Arjen struktuuria ja vastuita selkiytettiin: siisteys, yhdessä tekeminen ja säännöllisyys toivat varmuutta päivittäiseen elämään.

– Esimerkiksi ruokailu – aiemmin syötiin vähän mitä ja missä sattuu, mutta nyt ruokaillaan pöydän ääressä, Susa kertoo.

Muutos ei ollut pelkästään arjen rutiinien hiomista, vaan myös tunteiden käsittelyä ja uuden ajattelutavan oppimista.

– Puhuin äidin kuolemasta ensimmäistä kertaa 13 vuoteen. Se ei enää paina samalla tavalla, Jari kertoo.

Perheen hyvinvointi oli tapaamisten keskiössä, ja käynnit olivat kokonaisvaltaisia: puhuttiin päivän tapahtumista, parisuhteesta, lastenhoidosta ja tunteiden käsittelystä.

Myös parisuhteessa ja vanhemmuudessa on tapahtunut muutos.

– Mun mielestä te opitte keskustelemaan asioista ja parisuhteesta ja tekemään asioita yhdessä perheenä. Ennenkin teillä oli hyviä hetkiä, ja teitte lasten kanssa kivoja asioita, mutta  nyt teidän elämä on hallittua ja lapset tietävät, mitä odottaa, Sirpa kuvailee.

Jarin ja Susan viha lastensuojelua kohtaan vaihtui luottamukseen ja vastuun ottamiseen omasta elämästä

Jari myöntää, että aiemmin hän suhtautui lastensuojeluun ja viranomaisiin epäluuloisesti.

– Oli vihaa ja katkeruutta, en halunnut ottaa apua vastaan. Nyt ymmärrän, että se oli ainut mahdollisuus. Lastensuojelun tarkoitus ei ollut viedä meiltä vauvaa, vaan auttaa meitä perheenä.

Sirpa kertoo, että luottamuksen rakentaminen oli tärkeä osa työskentelyä.

– Meidän tehtävämme ei ole vain antaa ohjeita, vaan kuunnella, tukea ja antaa perheelle avaimet omaan muutokseen.

Jari kokee, että tämä työskentely muutti hänen käsityksensä itsestään ja kyvystään selviytyä.

–  Ennen kaikkea opin ottamaan apua vastaan.

Mitä Jari ja Susa haluavat sanoa muille perheille?

Perheintensiivityön päättyminen lokakuussa oli haikea hetki, mutta perhe tietää nyt pärjäävänsä.

– Tämä oli meille iso mahdollisuus. Jos tällainen tuki on tarjolla, kannattaa ottaa se vastaan ja luottaa ammattilaisiin, Jari sanoo.

– Meille jäi tästä iso kiitollisuus, Susa lisää.

Sirpan mukaan perheen muutos on ollut ihailtava ja jopa poikkeuksellinen.

– He ovat meidän timanttiperhe. Jarin ja Susan sitoutuminen ja avoimuus on ollut ainutlaatuista. Tässä on todellinen menestystarina.