”Aikuisten on otettava valta takaisin”

”Apinalauma, jossa valta annetaan nuorille, tulee tuhoutumaan.”

Tällä vertauskuvalla Jan-Henry Stenberg johdattaa kuulijat koulutuspäivän teemaan: ”haastavasti oireilevat nuoret, uhka vai mahdollisuus”.

Stenberg on psykoterapeutti, oikeuspsykologi ja työnohjaaja, joka vastaa sekä psykososiaalisista hoidoista että digitaalisesta psykiatriasta HUS:lla. 

Lauman hierarkia ja kuri ovat ratkaisu, joita hän peräänkuuluttaa kasvatukseen. Tästä periaatteessa Suomessa on viime vuosikymmeninä Stenbergin mukaan lipsuttu. Nuoret ovat ottaneet vallan ja aikuiset ovat siirtyneet teoista puheisiin: nuoren tilanteesta ollaan tietoisia, sitä käsitellään ja sitä seurataan, mutta kuri ja seuraamukset saattavat puuttua.

Luennon aloitus on tunteita herättävä, ehdoton, shokeeraavakin, kun Stenberg apinalauman jälkeen hakee kasvatukseen vertailukohtaa poliisin etälamauttimen aiheuttamasta kipushokista. Mutta luennon edetessä kehityspsykologian ja psykopatologian teorioihin nojaavat lähtökohdat ja ratkaisuehdotukset aiheuttavat yleisössä kuitenkin yksimielistä pään nyökyttelyä: puhutaan kohdatuksi tulemisesta ja tunteiden validoinnista, turvasta ja rutiineista, nuoruuden haasteista ja yksilöllisestä tuesta – sekä siitä kurista.

Epävakauden piirteet ovat nuoren yritys selviytyä kasvuympäristössään

Stenbergin jälkeen lavalle astelee satakuntalaisille tuttu kasvo, Satakunnassa erikoistunut nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori ja apulaisprofessori Max Karukivi.

Aiheena on epävakaa persoonallisuushäiriö, sen piirteet ja kohtaaminen käytännön työssä.

Karukiven ote on odotetun akateeminen ja viittaa tutkimuksiin.

Luennon ensimmäinen osa käy läpi, mitä piirteitä epävakauteen liittyy, miten ne kehittyvät ja miten niitä tulisi hoitaa. Karukiven mukaan epävakauden piirteet on hyvä ymmärtää nuoren yritykseksi selviytyä siinä ympäristössä, jossa hän on kasvanut.

Luennon jälkipuoli antaa käytännön vinkkejä ammattilaisille. Karukivi käy läpi tyypillisiä ongelmatilanteita, joita nuoren kanssa syntyy, pohditaan ammattilaisen omia toimintatapoja ja omien tunteiden kanssa pärjäämistä.

Mitä tehdä, kun ammattilaista alkaa ärsyttää?

Poimintoja Max Karukiven vinkeistä ammattilaiselle:

Aggressiivisuus saa meidät herkästi puolustuskannalle

 • Pyri rauhoittamaan itsesi ja kuuntele
 • Aggression taustalla on usein jokin toinen tunne – esim. pelko
 • Saatuasi suunvuoron validoi, vaikka se tuntuisi vaikealta

 Ärtymys on vihje

 • Kun tunnistat ärtymyksen, pysähdy ja päätä säädellä tunteitasi
 ennen kuin teet mitään
 • Ärtymys ei haittaa, vaan se, jos se johtaa huonoihin ratkaisuihin

Hellitä tuomitsevista ajatuksista

 • Tyypillistä on ns. elämälle kiukuttelu: ”Ei se edes yritä”
 • Ongelmien näkeminen taitopuutoksina auttaa

Nuorisopsykiatria ja lastensuojelu ovat samalla asialla

Koulutuspäivän tavoitteeksi asetettiin ammattilaisten ymmärryksen ja osaamisen syventäminen ja työkalujen löytäminen aggressiivisuudella, itsetuhoisuudella ja tunne-elämän epävakaudella oireilevien nuorten kanssa työskentelemiseen.

”Yhdessä tekeminen”, alustaa nuorisopsykiatrian ylilääkäri Anna Mäkelä päivää, ”me työskennellään nuorisopsykiatrialla ja lastensuojelussa samojen haasteiden ja samojen nuorten kanssa. Tämän koulutuspäivän tarkoitus on, että me puhuisimme samaa kieltä ja tekisimme yksittäisten nuorten kohdalla entistä saumattomammin yhteistyötä. Vastakkainasettelulle ei ole tarvetta, yhteistyöllä pääsemme parhaaseen lopputulokseen.”

Päivän lopulla yhteisen sävelen viriämistä lupaileekin puheensorina, joka täyttää Pripolin, kun yli 300 paikalle saapunutta lastensuojelun, nuorisopsykiatrian ja muuta nuorten kanssa työskentelevää ammattilaista keskustelee innokkaasti päivän annista.