Mielenterveysviikko: Minun toipumismatkani

Olen asunut nyt Veturissa noin kahdeksan kuukautta. Asuin aluksi kuukauden ympärivuorokautisella puolella, jonka jälkeen muutin yhteisölliseen asumiseen. Ja nyt olen muuttamassa asumaan itsenäisesti!

Alku Veturissa oli vaikea, koska asioita ei tehty puolestani, kuten olin tottunut. Oli aluksi tosi haastavaa ottaa vastuuta omasta tekemisestäni, mutta Veturissa asioita tehtiin yhdessä. Sain oikeanlaista tukea ja ohjausta oikeaan aikaan ja aloin kokea, että pystyn ja huomasin, että minullakin on vahvuuksia! Koin tärkeänä, että työntekijä oli näissä tilanteissa aidosti läsnä ja kuunteli. Teimme asioita yhdessä ja opin uutta, kuten asiointia, itsestäni ja asunnostani huolehtimista. Olen opetellut myös tunnesäätelytaitoja ja vuorovaikutustaitoja.

Vähitellen toiveikkuuteni kasvoi ja aloin haaveilemaan itsenäisemmästä, omannäköisestä elämästä. Veturissa saan itse määritellä tavoitteeni ja minulle muistutettiin, että tiedän itse mikä on juuri minulle merkityksellistä.

Puhuin työntekijän kanssa työmenetelmästä nimeltä toipumisorientaatio, mutta hän sanoi sen olevan enemmän. Toipumisorientaatio on enemmänkin asenne ja ajatusmaailma. Asiakkaan ja työntekijän yhteinen matka. Olla ihminen ihmiselle.